Leishmania – Parasiitti, joka elää soluissa ja aiheuttaa kuumetta ihmisillä!

Leishmania on yksisoluinen loiseläin, joka kuuluu Sporozoa-luokkaan. Se tunnetaan kyvystään tarttua ihmiseen ja muihin nisäkkäisiin aiheuttaen leishmanioosin nimettyä tautia. Tämän mikroskooppisen parasiitin elinkierto on varsin kiehtova: se vaihtuu kahden eri muodon välillä, kykien selviytymään sekä hyönteisessä että nisäkkään sisällä.

Leishmaniaa esiintyy pääasiassa trooppisissa ja subtrooppisissa alueissa ympäri maailmaa. Taudin leviämiseen merkittävin tekijä on hiekanuiskuinen leishmaniaa kantava hyttynen, joka tartuttaa ihmisiin sylkäistessään verta.

Leishmanian elinkierto ja morfologia: Muodonmuutosmestari

Leishmanian elinkierto koostuu kahdesta vaiheesta ja kahdesta eri muodosta. Kun hiekanuiskuinen hyttynen puree Leishmaniaa kantavaan nisäkkäään, se imee loisparasiitteja, jotka ovat promastigota-muodossa. Promastigotit ovat pitkänomaisia, liikkuvia soluja, joissa on yksi siima ja ribosomit ytimessä.

Hyttysen ruoansulatuskanavassa promastigotit muuttuvat amastigotiksi. Amastigotit ovat pyöreämpiä ja liikkumattomampia muotoja, joilla ei ole siimoja, mutta niissä on paljon ribosomeja ja energiaa tuottavia mitokondrioita.

Kun hyttynen puree terveeseen nisäkäsluonteihin ihmiseen tai koiraan, amastigotat vapautuvat sylkirauhaseen ja pääsevät verenkiertoon. Niistä tulee taas promastigota-muotoisia, kun ne leviävät imusolmukkeisiin ja muihin elimiin.

Tässä vaiheessa Leishmania alkaa lisääntyä nopeasti, ja se voi aiheuttaa tulehdusta ja vaurioita elimistöön. Kun hyttynen puree uudestaan Leishmaniaa kantavaa nisäkästä, se imeesi amastigoteja verestä ja elinkierto jatkuu.

Leishmanioosin oireet ja diagnostiikka: Monipuolinen tauti

Leishmanioosin oireet vaihtelevat sen mukaan, missä kehon osassa loiseläimet leviävät. Yleisimpiä oireita ovat kuume, päänsärky, lihaskivut, väsymys ja turvotus imuskondroissa.

Taudin vakavuus riippuu myös Leishmania-lajista. Jotkut lajit aiheuttavat vain ihon haavaumia tai kutinaa, kun taas toiset voivat vaurioittaa sisäelimiä ja johtaa kuolemaan.

Diagnoosi tehdään usein verikokeilla, joissa tutkitaan Leishmanian vasta-aineita. Myös imusolmukkeiden biopsia voi olla tarpeen taudin vahvistamiseksi.

Ehkäisy ja hoito: Tärkeää suojautua ja tunnistaa tauti

Leishmanioosin ehkäisy keskittyy hyttysten puremistorjuntaan, kuten hyönteismyrkkyjen käyttöön ja verkkojen käyttöön yöaikaan nukkuessa. Myös pukeutumalla pitkiin vaatteisiin ja käyttämällä hyttysmyrkkyä ihossa voi vähentää tartuntariskiä.

Leishmanioosin hoito riippuu taudin vakavuudesta ja Leishmania-lajista. Sitä hoidetaan yleensä lääkkeillä, jotka tappavat loiseläimiä.

Hoito kestää usein useita viikkoja tai kuukausia ja voi aiheuttaa sivuvaikutuksia. Joissakin tapauksissa leishmanioosi voi olla krooninen, eli se jatkuu pitkään ja voi vaatia toistuvia hoitojaksoja.

Leishmanian tutkimus on jatkuvaa, ja tutkijat työskentelevät kehittääkseen uusia diagnostiikka- ja hoitomuotoja. Taudin leviämisen ehkäisy on kuitenkin avainasemassa taistelussa Leishmaniaa vastaan.